Mi on praudua on julkaistu
Levyn tekeminen ei ole ihan pieni prosessi. Kulutamme ja kuuntelemme musiikkia kuin ruisleipää ajattelematta tarkemmin mitä ja miten tämä musiikki on syntynyt. Mi on praudua -levyä tehtiin kaksi vuotta. Sävellyksiä oli nelisenkymmentä, joista levylle päätyi 12 kappaletta. Yksi kappale jätettiin demovaiheeseen. Kaikki laulut on tehty ns. ”teksti edellä” veljeni Nikon ihaniin suoraan karjalaksi kirjoittamiin teksteihin. Nikon kynä ruokkii sävellys- ja sovitustyötä - kaikki levyn kappaleet valmistuivat teksteihin, kun taas Ruttomužikan kyynäl -levylle tuli kappaleita, joihin Niko kirjoitti tekstin musiikkiin.
Olen äärettömän iloinen ja onnellinen siitä, että saan tehdä työtä veljeni kanssa. Aina se ei ole helppoa, kun tunnemme toisemme niin hyvin. Mutta juuri tuohon läheisyyteen perustuu Loimolan Voiman voima. Sana ja sävel, Miikkula da Miša - molemmat samassa paketissa.
Tuusulan kunnan taiteellisen työn apuraha mahdollisti sen, että pystyimme käyttämään aikaa esituotantovaiheeseen reilusti. Kaikista biiseistä on tehty useampi demo, en osaa sanoa kuinka monta. Levyn nimikappale on hyvä esimerkki hieromisesta. Matkan varrella ehdin säveltää siihen kokonaan uuden kertosäkeen, joka sittemmin hylättiin. Kappaleen orkestraatiota ja sovitusta pyöriteltiin kuin Iisakin kirkkoa, kunnes kappale lopulta päätyi domra-vetoisena raa’aksi ja paljaaksi.
Hämäläisen Ilen kanssa olen tämänkin levyn aikana viettänyt aikaa puhelimessa, whatsapp-kuplassa ja studiossa paljon. Siis to-del-la paljon. Jostain kumman syystä emme nytkään päätyneet riitoihin tai erimielisyyksiin. Ile on mies loimola-soundin takana, eikä bändiä olisi olemassa ilman häntä. Suuren suuret passibot, moločča Ilkka!
”Iso-veljeni” Enqvistin Ari oli mukana äänittämässä ja bassottelee levyn muutamalla raidalla. Laitisen Leena soittaa huilua ja Jakke ”svengaava metronomi” Saarinen rumpuja. Ylöin Markan Malittu päätyi levyn avausraidaksi ja se yhdistää Loimolan Voiman ikiaikaiseen karjalaiseen runonlaulun ketjuun. Isä-Leevi tuo Tuaton atkalassa toisen syvyys -näkökulman karjalankielisten karjalaislasten sodan jälkeiseen elämään ja kielen katoamiseen. Ikiaikaisen ja eilisen lisäksi levy on kiinni ajassa eikä Loimolan missio ole laulaa ”vain entisistä ajoista”. Teemme uutta karjalankielistä musiikkia.
Karjalan Sivistysseura mahdollisti fyysisen levyn painamisen. Levyntekoa tukivat myös Suo-Säätiö, Karjalan Säätiö ja Suoja-säätiö edellä mainitun Tuusulan kunnan lisäksi. Kannet ja grafiikat taiteili Aada Saatsi, Keijo Martiskainen taittoi kannet, Tarja Pussinen tarkasti kielen ja Jokelan tarkkasilmä Jarmo Lapiolahti otti bändifoton ihanassa Halosenniemessä. Levyn lopullisen äänimaiseman takana on mm. Circlen luottomiehenä tunnettu Antti Uusimäki. Antti miksasi ja masteroi levyn pieteetillä toivottuun suuntaan. Suuret passibot dai teilä!
Nyt se on ulkona. Mikä on totuus - Mi on praudua.
Sodankylässä 24.6.22 klo 7.40.
Miša
Olen äärettömän iloinen ja onnellinen siitä, että saan tehdä työtä veljeni kanssa. Aina se ei ole helppoa, kun tunnemme toisemme niin hyvin. Mutta juuri tuohon läheisyyteen perustuu Loimolan Voiman voima. Sana ja sävel, Miikkula da Miša - molemmat samassa paketissa.
Tuusulan kunnan taiteellisen työn apuraha mahdollisti sen, että pystyimme käyttämään aikaa esituotantovaiheeseen reilusti. Kaikista biiseistä on tehty useampi demo, en osaa sanoa kuinka monta. Levyn nimikappale on hyvä esimerkki hieromisesta. Matkan varrella ehdin säveltää siihen kokonaan uuden kertosäkeen, joka sittemmin hylättiin. Kappaleen orkestraatiota ja sovitusta pyöriteltiin kuin Iisakin kirkkoa, kunnes kappale lopulta päätyi domra-vetoisena raa’aksi ja paljaaksi.
Hämäläisen Ilen kanssa olen tämänkin levyn aikana viettänyt aikaa puhelimessa, whatsapp-kuplassa ja studiossa paljon. Siis to-del-la paljon. Jostain kumman syystä emme nytkään päätyneet riitoihin tai erimielisyyksiin. Ile on mies loimola-soundin takana, eikä bändiä olisi olemassa ilman häntä. Suuren suuret passibot, moločča Ilkka!
”Iso-veljeni” Enqvistin Ari oli mukana äänittämässä ja bassottelee levyn muutamalla raidalla. Laitisen Leena soittaa huilua ja Jakke ”svengaava metronomi” Saarinen rumpuja. Ylöin Markan Malittu päätyi levyn avausraidaksi ja se yhdistää Loimolan Voiman ikiaikaiseen karjalaiseen runonlaulun ketjuun. Isä-Leevi tuo Tuaton atkalassa toisen syvyys -näkökulman karjalankielisten karjalaislasten sodan jälkeiseen elämään ja kielen katoamiseen. Ikiaikaisen ja eilisen lisäksi levy on kiinni ajassa eikä Loimolan missio ole laulaa ”vain entisistä ajoista”. Teemme uutta karjalankielistä musiikkia.
Karjalan Sivistysseura mahdollisti fyysisen levyn painamisen. Levyntekoa tukivat myös Suo-Säätiö, Karjalan Säätiö ja Suoja-säätiö edellä mainitun Tuusulan kunnan lisäksi. Kannet ja grafiikat taiteili Aada Saatsi, Keijo Martiskainen taittoi kannet, Tarja Pussinen tarkasti kielen ja Jokelan tarkkasilmä Jarmo Lapiolahti otti bändifoton ihanassa Halosenniemessä. Levyn lopullisen äänimaiseman takana on mm. Circlen luottomiehenä tunnettu Antti Uusimäki. Antti miksasi ja masteroi levyn pieteetillä toivottuun suuntaan. Suuret passibot dai teilä!
Nyt se on ulkona. Mikä on totuus - Mi on praudua.
Sodankylässä 24.6.22 klo 7.40.
Miša